SDP:n Helena Marttila: Lapsiperheköyhyyden lisääminen ei ole pakko
SDP:n kansanedustaja Helena Marttila kritisoi tulevan sosiaaliturvaministeri Karoliina Partasen väitettä, että sopeutustoimia on ollut välttämätöntä tehdä lapsiperheisiin kohdistuvilla leikkauksilla. Marttilan mukaan kyse on poliittisista valinnoista, ei pakosta.
– Lapsiperheköyhyyden lisääminen ei ole mikään luonnonlaki tai pakko, vaan seurausta Suomen historia oikeistolaisimman hallituksen tietoisista arvovalinnoista, Marttila sanoo.
Tuleva sosiaaliturvaministeri Karoliina Partanen (kok.) korosti haastattelussaan (MTV Uutisextra 12.6.) taloustilanteen vaikeutta pitäen leikkauksia välttämättöminä. Marttilan mukaan hallitus kuitenkin sivuuttaa päätöstensä vaikutukset lapsiin.
– Oikeistohallituksen politiikka on ajanut arviolta 30 000 lasta lisää köyhyysrajan alle. Ministeri toivoo työllisyystilanteen parantumisen ratkaisevan ongelman, vaikka todellisuudessa lapsiperheköyhyyden keskeinen piirre on se, että vanhempi on jo töissä, mutta pieni palkka ei riitä elämiseen, Marttila toteaa.
Marttila arvostelee myös hallituksen veropoliittisia ratkaisuja, joita hän pitää ristiriitaisina.
– Hallitus perustelee leikkauksia välttämättöminä, mutta samaan aikaan se tekee miljardiluokan aukon valtion tuloihin keventämällä yhteisöverotusta. Lisäksi satoja miljoonia kohdennetaan yksityisiä terveyspalveluja käyttäville hyvätuloisille. Kaiken kukkuraksi hallituksen ministerit ovat taiteilleet itselleen vielä roiman veroalen. Ei ole pakko ottaa köyhimmiltä ja antaa valmiiksi varakkaille, Marttila sanoo.
Marttilan mukaan lapsiin kohdistuvia vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi, vaikka hallitus on näin väittänyt.
– Jos kokonaisvaikutuksia olisi aidosti arvioitu, olisi huomioitu tutkimukset, joiden mukaan esimerkiksi toimeentulotukiasiakkuuden lisääntyminen kasvattaa lastensuojelun kustannuksia. Lapsuudessa koetulla köyhyydellä on myös tutkitusti pitkäaikaisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin aikuisiällä, millä on inhimillisen hinnan ohella negatiivinen vaikutus myös valtiontalouteen, Marttila muistuttaa.
Marttila painottaa, ettei lapsipolitiikkaa voi tehdä lyhytnäköisesti.
– Lapsiin kohdistuvaa politiikkaa ei voi tarkastella vain seuraavan budjettivuoden näkökulmasta. Päätösten vaikutukset ulottuvat vuosikymmeniksi eteenpäin, hän sanoo.
Hallitus on korostanut, että työllisyyden paraneminen on keskeinen keino tukea perheitä. Marttila kuitenkin muistuttaa, että pelkkä työllisyys ei ratkaise pienituloisten lapsiperheiden arkea.
– Työ on tärkeää, mutta se ei yksin riitä, jos palkalla ei tule toimeen. Emme halua yhteiskuntaa, jossa matalapalkka-alalla työskentelevät joutuvat tekemään montaa työtä. Siksi tarvitaan myös toimivaa sosiaaliturvaa ja oikeudenmukaisia poliittisia valintoja. Mitä hallitus on tehnyt helpottaakseen työn ja perhe-elämän yhteensovittamista?, Marttila kysyy.
